Johdanto autismitasoihin
Autismikirjon häiriö on laaja ja monimuotoinen kehityksellinen tila, joka vaikuttaa yksilön sosiaaliseen vuorovaikutukseen, kommunikaatioon ja käyttäytymiseen. Viime vuosina ymmärrys autismista on kehittynyt merkittävästi, ja nykyinen diagnostinen järjestelmä painottaa yksilöllisiä tuen tarpeita. Vuonna 2013 julkaistu DSM-5-luokitus ja sitä seurannut ICD-11-luokitus ovat mullistaneet autismin diagnostiikan. Sen sijaan, että puhuttaisiin erillisistä autismityypeistä tai vanhentuneista asteista, kuten lievä tai vaikea autismi, nykyisin autismikirjon häiriö jaetaan kolmeen tasoon. Nämä tasot kuvaavat sitä, kuinka paljon tukea henkilö tarvitsee selviytyäkseen arjesta. Tässä artikkelissa käsittelemme autismin tasoja, niiden oireita, luokitusta ja sitä, millaista tukea kullakin tasolla tyypillisesti annetaan.
Mikä on autismitaso?
Autismitaso on DSM-5-järjestelmän käyttämä luokitus, joka kertoo autismikirjon häiriön vakavuudesta ja ennen kaikkea tuen tarpeen määrästä. Tasoja on kolme, ja ne on numeroitu yhdestä kolmeen. Taso 1 tarkoittaa, että henkilö tarvitsee tukea, taso 2 tarkoittaa, että henkilö tarvitsee huomattavaa tukea, ja taso 3 tarkoittaa, että henkilö tarvitsee erittäin huomattavaa tukea. On tärkeää ymmärtää, että nämä tasot eivät ole pysyviä leimoja, vaan ne voivat muuttua ajan myötä, kun henkilö saa sopivaa tukea ja kuntoutusta. Ne eivät myöskään kerro suoraan henkilön älyllisistä kyvyistä, vaan siitä, miten autismi vaikuttaa hänen jokapäiväiseen elämäänsä.
Autismitasot eivät ole sama asia kuin vanhentuneet luokitukset, kuten lievä tai vaikea autismi. Aiemmin käytetyt termit, kuten klassinen autismi, Aspergerin oireyhtymä ja PDD-NOS, eivät ole enää virallisia diagnooseja. Ne on korvattu yhdellä autismikirjon häiriön diagnoosilla, johon liitetään tarkentava tasoluokitus. Tämä muutos on tapahtunut, koska tutkimus on osoittanut autismin oireiden olevan jatkumo, eikä selkeitä rajoja eri alatyyppien välillä voida määrittää.
Autismitasojen yksityiskohtainen kuvaus
Jokaisella autismitasolla on omat tunnuspiirteensä oireiden voimakkuudessa ja tuen tarpeessa. Seuraavassa käsittelemme tarkemmin kutakin tasoa, niiden kirjoa ja sitä, miten ne ilmenevät käytännössä.
Taso 1: Tukea tarvitseva
Taso 1 on autismikirjon häiriön lievin muoto, vaikka tämäkin taso voi aiheuttaa merkittäviä haasteita. Henkilöt, joilla on tason 1 autismi, pystyvät usein elämään suhteellisen itsenäistä elämää, mutta he tarvitsevat tukea erityisesti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja arjen organisoinnissa. Heillä voi olla vaikeuksia ymmärtää sosiaalisia vihjeitä, kuten ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä, mikä johtaa usein väärinymmärryksiin ihmissuhteissa.
Arjen toiminnot, kuten ajanhallinta, suunnittelu ja monimutkaisten tehtävien suorittaminen, voivat olla haastavia. Tason 1 ihmiset saattavat kuitenkin menestyä opinnoissa tai työelämässä, jos he saavat tarvittavaa tukea ja jos heidän erityisvahvuuksiaan hyödynnetään. Esimerkiksi monet tason 1 autistit ovat erittäin tarkkoja yksityiskohdista ja omaavat syvällistä tietämystä kiinnostuksen kohteistaan.
Taso 2: Huomattavaa tukea tarvitseva
Taso 2 kuvastaa tilannetta, jossa autismikirjon häiriön oireet ovat selkeästi näkyvämpiä ja vaikuttavat huomattavasti jokapäiväiseen elämään. Henkilöllä on merkittäviä puutteita sosiaalisessa kommunikaatiossa, kuten kyvyssä aloittaa ja ylläpitää keskusteluja. Heidän sosiaalinen vuorovaikutuksensa on rajoittunutta ja usein toistavaa tai epätavallista.
Käyttäytymisen osalta tason 2 autistit saattavat osoittaa toistuvia liikkeitä tai rituaaleja, ja heillä on vaikeuksia sietää muutoksia rutiineissa. He tarvitsevat huomattavaa tukea päivittäisissä toiminnoissa, kuten pukeutumisessa, syömisessä ja itsenäisessä liikkumisessa. Usein heidän on vaikea sopeutua uusiin ympäristöihin, ja he saattavat tarvita apua esimerkiksi kaupassakäynnissä tai harrastuksissa. Tason 2 tuki on usein laajempaa ja systemaattisempaa kuin tason 1 tuki.
Taso 3: Erittäin huomattavaa tukea tarvitseva
Taso 3 on autismikirjon häiriön vaikein muoto, jossa henkilön toimintakyky on erittäin heikko ja tuen tarve on erittäin suuri. Kommunikaatio on usein hyvin vähäistä tai sitä ei ole lainkaan. Henkilö saattaa käyttää vain muutamia sanoja tai ei lainkaan puhetta, ja hänen kykynsä ymmärtää toisten puhetta on rajallinen. Sosiaalinen vuorovaikutus on minimaalista, ja henkilö saattaa välttää katsekontaktia tai vetäytyä täysin omaan maailmaansa.
Hoiva ja tuki ovat jatkuvia ja kattavat kaikki elämän osa-alueet. Tason 3 autistit tarvitsevat usein apua kaikissa päivittäisissä toiminnoissa, kuten syömisessä, peseytymisessä, pukeutumisessa ja wc-käynneissä. Heillä saattaa olla vakavia käyttäytymisen ongelmia, kuten itsensä vahingoittamista tai aggressiivisuutta, jotka vaativat ammattitaitoista ohjausta. Heidän turvallisuutensa varmistaminen on ensiarvoisen tärkeää, ja he tarvitsevat usein ympärivuorokautista valvontaa ja hoivaa.
Luokituksen muuttuminen ja kirjallisuus
On tärkeää huomata, että autismitasojen luokitus on kehittyvä ala. DSM-5 (2013) julisti uuden aikakauden, jossa autismikirjon häiriö jaetaan tukitasoihin. Myöhemmin ICD-11 (2019) yhtyi tähän linjaan, ja se korvasi vanhan ICD-10-luokituksen, jossa käytettiin erillisiä alatyyppejä, kuten lapsuusiän autismi ja Aspergerin oireyhtymä. Tämä muutos on ollut tervetullut, koska se korostaa ihmisen yksilöllisiä tarpeita eikä vain oireiden määrää.
Tutkimus on osoittanut, että autismitasot kuvastavat paremmin kliinistä todellisuutta. Ne auttavat ammattilaisia valitsemaan oikeanlaisia tukitoimia ja interventioita. Esimerkiksi tason 1 autismin kohdalla sosiaaliset taidot ja kognitiivinen käyttäytymisterapia voivat olla erittäin hyödyllisiä. Tason 2 autismissa tuki saattaa sisältää strukturoituja päiväohjelmia ja kommunikaation apuvälineitä. Tason 3 autismissa puolestaan korostuvat intensiiviset käyttäytymisinterventiot ja fyysinen hoiva.
Tuen muodot ja käytännön esimerkkejä
Tuen tarpeen arviointi on moniammatillinen prosessi, johon osallistuu usein psykologi, puheterapeutti, toimintaterapeutti ja erityisopettaja. Seuraavassa listassa on kuvattu yleisimpiä tuen muotoja eri tasoilla:
- Taso 1: Yksilökeskeinen neuvonta, ryhmäterapia sosiaalisten taitojen harjoitteluun, ajanhallintaan ja stressinhallintaan liittyvä tuki, sekä työpaikalla tai koulussa tehtävät kohtuulliset mukautukset.
- Taso 2: Rutiininomainen strukturoitu päiväohjelma, viittomien tai kuvien käyttö kommunikaation tukena, sosiaalisten tarinoiden opettaminen, ja osa-aikainen avustaja koulussa tai työpaikalla.
- Taso 3: Ympärivuorokautinen hoiva ja valvonta, intensiivinen käyttäytymisanalyysi (ABA-terapia), kommunikaation apuvälineet ja vaihtoehtoiset kommunikaatiomenetelmät (AAC), sekä vahva lääkehoito mahdollisiin liitännäissairauksiin.
Tuen suunnittelussa on aina otettava huomioon henkilön vahvuudet ja mielenkiinnon kohteet. Tällä pyritään siihen, että tuki ei ole pelkästään rajoittavaa vaan se auttaa ihmistä kehittymään ja elämään mahdollisimman rikasta elämää.
Yhteenveto autismitasoista
Seuraava taulukko havainnollistaa autismikirjon häiriön kolmen tason keskeisiä piirteitä.
| Taso | Kommunikaatio | Sosiaaliset taidot | Käyttäytyminen | Tuen tarve |
|---|---|---|---|---|
| Taso 1 | Lähes normaali puhe, vaikeus ymmärtää sosiaalisia vihjeitä | Vaikeus aloittaa ja ylläpitää suhteita, taitamattomuus sosiaalisissa tilanteissa | Lieviä toistuvia käyttäytymismalleja, kuten rutiinien noudattaminen | Tukea tarvitseva, esim. sosiaalinen taitokoulutus |
| Taso 2 | Selkeät puutteet puheessa ja ymmärtämisessä, usein toistavaa kieltä | Rajoitettu sosiaalinen vuorovaikutus, vaikeuksia reagoida toisten lähestymiseen | Merkittäviä toistuvia liikkeitä, sietokyky muutoksille on hyvin heikko | Huomattavaa tukea, esim. strukturoitu päiväohjelma ja avustaja |
| Taso 3 | Erittäin vähäinen tai puuttuva puhe, usein reagoimaton | Minimaalinen sosiaalinen vuorovaikutus, vetäytyy usein | Itsensä vahingoittamista, aggressiivisuutta, vaikeasti hallittavaa toistavaa käyttäytymistä | Erittäin huomattavaa tukea, ympärivuorokautinen hoiva |
Tässä taulukossa on pelkistetty kuvaus, ja todellisuudessa oireiden kirjo on laaja. On tärkeää muistaa, että jokainen autisti on ainutlaatuinen, ja tasoluokitus on vain yksi työkalu ymmärtää ja tarjota oikeaa tukea.
Kuinka autismitasot määritetään?
Autismitason määrittäminen ei ole yksinkertainen tehtävä, vaan se vaatii kattavaa ja asiantuntevaa arviointia. Tyypillisesti se tehdään lastenpsykiatrian tai neuvolan moniammatillisessa ryhmässä, johon kuuluu psykologi, puheterapeutti ja toimintaterapeutti. Arvioinnissa käytetään erilaisia standardoituja testejä, kuten ADOS-2 (Autism Diagnostic Observation Schedule) ja ADI-R (Autism Diagnostic Interview).
Arvioinnissa tarkastellaan henkilön nykyisiä taitoja ja haasteita, mutta ei kuitenkaan unohdeta, että taso voi muuttua. Esimerkiksi lapsi, jolla on tason 3 autismi, saattaa saada intensiivistä kuntoutusta ja kehittyä niin, että hänen tuen tarpeensa vähenee ajan myötä. Toisaalta aikuinen, jolla on tason 1 autismi, voi kohdata uusia haasteita elämänmuutoksissa, kuten työpaikan vaihdoksessa, ja tarvita enemmän tukea tilapäisesti.
Lopuksi
Autismitasojen ymmärtäminen auttaa meitä tarjoamaan oikeanlaista ja oikea-aikaista tukea. Tärkeintä on muistaa, että luokitus ei määrittele koko ihmistä, vaan se on työkalu auttamaan häntä elämään mahdollisimman hyvää elämää. On tärkeää kunnioittaa jokaisen yksilön vahvuuksia ja tarpeita. Lisää tietoa löytyy esimerkiksi National Institute of Mental Healthin sivuilta ja Centers for Disease Control and Preventionin sivuilta. Nämä lähteet antavat syvällistä tietoa autismikirjon diagnostiikasta ja hoidosta.
Lähteet
American Psychiatric Association. (2013). Diagnostic and statistical manual of mental disorders (5th ed.). Washington, DC: American Psychiatric Publishing. Centers for Disease Control and Prevention (CDC). (2021). Why "Types" Are No Longer Used. Haettu osoitteesta https://www.cdc.gov/autism/features/autism-types.html National Institute of Mental Health (NIMH). (2022). Autism Spectrum Disorder. Haettu osoitteesta https://www.nimh.nih.gov/health/topics/autism-spectrum-disorder-asd World Health Organization (WHO). (2019). ICD-11 for Mortality and Morbidity Statistics. Haettu osoitteesta https://
