Mikä on cooperativa ja miksi se on tärkeä?
Cooperativa eli osuuskunta on yksi vanhimmista ja kestävyydeltään vahvimmista yritysmuodoista maailmassa. Se perustuu vapaaehtoiseen jäsenyyteen, demokraattiseen päätöksentekoon ja yhteiseen omistajuuteen. Kansainvälisen osuuskuntaliiton määritelmän mukaan cooperativa on itsenäinen henkilöiden yhteenliittymä, joka on koottu vapaaehtoisesti tyydyttämään jäsentensä yhteisiä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeita. Toimintaa ohjaa yhteisomistuksessa oleva ja demokraattisesti johdettu yritys. Tämä määritelmä on pysynyt perusperiaatteiltaan samana jo yli sadan vuoden ajan. Cooperativa ei tavoittele voittoa itselleen samalla tavalla kuin perinteinen osakeyhtiö, vaan tuotto käytetään jäsenten hyväksi ja toiminnan kehittämiseen. Osuuskunta on myös juridiselta luonteeltaan erityinen: se on laillinen yhteisö, jonka omistavat ja jota hallitsevat demokraattisesti sen jäsenet. Jokaisella jäsenellä on yksi ääni riippumatta siitä, kuinka paljon hän on sijoittanut osuuskuntaan. Tämä tekee cooperativasta aidosti tasa-arvoisen ja osallistavan yritysmallin.
Osuuskuntien juuret ulottuvat 1800-luvun teolliseen vallankumoukseen, jolloin työläiset ja maanviljelijät alkoivat perustaa yhteisiä ostos- ja myyntiorganisaatioita selviytyäkseen taloudellisesta epävarmuudesta. Nykyään cooperativa on globaalisti merkittävä ilmiö. Maailmassa on noin kolme miljoonaa osuuskuntaa, jotka palvelevat yli 12 prosenttia maapallon väestöstä – eli noin miljardia ihmistä. Nämä luvut kertovat siitä, että yhteistyön ja yhteisöllisyyden voima on tunnistettu kaikkialla. Cooperativa toimii niin maataloudessa, pankkitoiminnassa, vakuutusalalla, kaupassa, asumisessa kuin energiasektorillakin. Suomessa tunnettuja esimerkkejä ovat S-ryhmä, OP-ryhmä, Pellervo-seura ja lukuisat asumisosuuskunnat. Yhteistä kaikille on se, että ne pyrkivät tuottamaan hyötyä jäsenilleen, eivät ulkopuolisille omistajille.
Osuuskunnan seitsemän periaatetta
Kansainvälisen osuuskuntaliiton ICA:n määrittelemät periaatteet ovat osuustoiminnan selkäranka. Ne ohjaavat kaikkia cooperativoja riippumatta siitä, toimivatko ne Suomessa, Keniassa vai Brasiliassa. Periaatteet eivät ole vain teoreettisia ohjeita, vaan ne on kirjoitettu auki käytännön toimintaa varten. Ensimmäinen periaate on vapaaehtoinen ja avoin jäsenyys. Kuka tahansa, joka pystyy käyttämään osuuskunnan palveluita ja hyväksyy jäsenyyden ehdot, voi liittyä mukaan. Toinen periaate on demokraattinen jäsenhallinto. Jokaisella jäsenellä on yhtäläinen äänioikeus toimielimissä. Kolmas periaate on jäsenten taloudellinen osallistuminen. Jäsenet sijoittavat osuuskuntaan pääomaa ja saavat siitä korvausta, mutta tuotto ohjataan ensisijaisesti toiminnan kehittämiseen.
Neljäs periaate on itsenäisyys ja riippumattomuus. Osuuskunta on autonominen, eikä se saa joutua ulkopuolisten tahojen hallintaan. Viides periaate on koulutus ja tiedottaminen. Cooperativa kouluttaa jäseniään, henkilöstöään ja johtoaan osuustoiminnan periaatteista ja eduista. Kuudes periaate on osuuskuntien välinen yhteistyö. Osuuskunnat tukevat toisiaan paikallisesti, alueellisesti ja kansainvälisesti. Seitsemäs ja viimeinen periaate on huoli yhteisöstä. Cooperativa toimii kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja edistää ympäröivän yhteisön hyvinvointia. Nämä seitsemän periaatetta tekevät osuuskunnasta ainutlaatuisen yritysmallin, jossa yhteisöllisyys ja taloudellinen tehokkuus yhdistyvät.
Alla on taulukko, joka tiivistää osuuskunnan seitsemän periaatetta:
| 1. Vapaaehtoinen ja avoin jäsenyys | Jäsenyys on avoin kaikille, jotka hyväksyvät velvollisuudet. |
| 2. Demokraattinen jäsenhallinto | Jokaisella jäsenellä on yksi ääni. |
| 3. Jäsenten taloudellinen osallistuminen | Jäsenet sijoittavat pääomaa ja saavat korvausta. |
| 4. Itsenäisyys ja riippumattomuus | Osuuskunta hallitsee itse itseään. |
| 5. Koulutus ja tiedottaminen | Jäsenille ja henkilöstölle järjestetään koulutusta. |
| 6. Osuuskuntien välinen yhteistyö | Paikalliset ja kansainväliset kumppanuudet. |
| 7. Huoli yhteisöstä | Kestävä kehitys ja yhteisön hyvinvointi. |
Cooperativan globaali vaikutus ja taloudellinen merkitys
Cooperativat eivät ole mikään pieni marginaali-ilmiö. Maailmanlaajuisesti ne työllistävät noin 280 miljoonaa ihmistä, mikä on noin 10 prosenttia kaikista työssäkäyvistä. Kun vertaa tätä vaikkapa suuryritysten työllistämismääriin, osuuskunnat ovat huomattavasti merkittävämpi työllistäjä kuin yksikään yksittäinen monikansallinen yhtiö. Lisäksi kolmesataa suurinta osuuskuntaa tuottaa yhteensä noin 2,4 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuosittaisena liikevaihtona. Tämä summa ylittää monien maiden bruttokansantuotteen. Osuuskunnat ovat siis taloudellisesti erittäin vaikuttavia toimijoita, mutta ne eivät tavoittele maksimaalista voittoa vaan jäsentensä hyvinvointia.
Cooperativan taloudellinen malli on kestävä myös kriisien aikana. Tutkimukset osoittavat, että osuuskunnat selviävät talouden laskusuhdanteista paremmin kuin perinteiset yritykset. Syynä on se, että jäsenet ovat sitoutuneita ja päätöksenteko on pitkäjänteistä. Osuuskunta ei myöskään ole riippuvainen osakemarkkinoiden heilahteluista tai ulkopuolisten sijoittajien odotuksista. Tämä tekee cooperativasta turvallisen ja vakaan työpaikan miljoonille ihmisille. Lisäksi osuuskunnat toimivat usein aloilla, joilla perinteinen yksityinen sektori ei pysty vastaamaan yhteisön tarpeisiin, kuten harvaan asutuilla maaseutualueilla tai vähävaraisten asuinalueilla.
YK on tunnustanut osuuskuntien merkityksen ja julistanut vuoden 2025 kansainväliseksi osuuskuntien vuodeksi. Tämä korostaa cooperativan roolia kestävässä ja inklusiivisessa kehityksessä. Vuoden 2025 teemalla halutaan nostaa esiin se, miten osuuskunnat voivat auttaa ratkaisemaan globaaleja ongelmia, kuten köyhyyttä, eriarvoisuutta ja ilmastonmuutosta. Lisätietoa aiheesta löytyy YK:n viralliselta sivuilta: United Nations – International Year of Cooperatives 2025. Cooperativat eivät ole pelkästään historian jäänne, vaan ne ovat tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä yritysmalli.
Osuuskuntatyypit ja esimerkkejä
Cooperativa ei ole yksi yhtenäinen muotti, vaan se voi toimia hyvin erilaisilla tavoilla ja eri sektoreilla. Seuraavassa on lista yleisimmistä osuuskuntatyypeistä:
- Kulutusosuuskunta: Jäsenet ovat kuluttajia, jotka haluavat saada laadukkaita tuotteita ja palveluita edullisesti. Esimerkiksi S-ryhmä Suomessa on kulutusosuuskunta, jossa asiakasomistajat saavat etuja ja vaikuttavat päätöksiin.
- Tuottajaosuuskunta: Jäsenet ovat tuottajia, kuten maanviljelijöitä tai käsityöläisiä, jotka yhdistävät voimansa markkinoinnissa tai hankinnoissa. Tunnettu esimerkki on Valio, joka on suomalaisten maidontuottajien omistama osuuskunta.
- Asumisosuuskunta: Jäsenet asuvat yhteisössä ja omistavat asuntonsa osuuskunnan kautta. Tämä malli on yleinen monissa Euroopan maissa, ja Suomessakin asumisosuuskunnat tarjoavat joustavaa ja yhteisöllistä asumista.
- Pankki- ja vakuutusosuuskunta: Jäsenet ovat asiakkaita, jotka omistavat pankin tai vakuutusyhtiön. OP-ryhmä on hyvä esimerkki: se on asiakkaidensa omistama pankki- ja vakuutusryhmä, jossa asiakkaita kohdellaan omistajina.
- Energiaosuuskunta: Jäsenet tuottavat yhdessä uusiutuvaa energiaa, kuten aurinko- tai tuulivoimaa. Tämä malli on yleistymässä, kun yhteisöt haluavat vähentää riippuvuuttaan suurista energiayhtiöistä.
- Työosuuskunta: Jäsenet ovat työntekijöitä, jotka omistavat yrityksen ja päättävät yhdessä työn ehdoista ja strategiasta. Tämä malli on suosittu erityisesti palvelualoilla ja luovilla aloilla.
Jokainen osuuskuntatyyppi noudattaa samoja periaatteita, mutta soveltaa niitä oman alansa tarpeisiin. Cooperativan vahvuus on juuri tässä joustavuudessa: se voidaan räätälöidä vastaamaan jäsenten erityisiä tavoitteita. Suomessa osuustoiminta on erityisen vahvaa maataloudessa ja kaupanalalla, mutta uusia sovelluksia syntyy jatkuvasti esimerkiksi digitaalisten palveluiden ja jakamistalouden alueella.
Cooperativan haasteet ja tulevaisuus
Vaikka cooperativa on monella tapaa ihanteellinen yritysmalli, se kohtaa myös haasteita. Yksi suurimmista on rahoituksen saanti. Osuuskunnat eivät voi laskea liikkeelle osakkeita pörssissä samalla tavalla kuin osakeyhtiöt, joten pääoman kerääminen voi olla vaikeampaa. Tämä on erityisen ongelmallista nopeasti kasvaville osuuskunnille, jotka tarvitsevat paljon investointeja. Toinen haaste on hallinnon monimutkaisuus. Demokraattinen päätöksenteko on hidasta ja vaatii paljon viestintää ja koulutusta. Jos jäsenet eivät ole aktiivisia, osuuskunta voi ajautua pienen eliitin hallintaan, mikä on vastoin sen periaatteita.
Kolmas haaste on kilpailu suurten, pääomavaltaisten yritysten kanssa. Monilla aloilla globaalit jätit pystyvät tarjoamaan halvempia hintoja, mikä painaa osuuskuntien katteita. Tämän vuoksi osuuskuntien on panostettava laatuun, paikallisuuteen ja jäsenkokemukseen. Neljäs haaste on lainsäädäntö. Monissa maissa osuustoiminnan lainsäädäntö on vanhentunutta tai epäselvää, mikä vaikeuttaa osuuskuntien perustamista ja toimintaa. Suomessa tilanne on kohtuullisen hyvä, mutta kehitettävää on edelleen.
Tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisalta
